Toistaiseksi olen pärjännyt hiihtolenkeillä alla näkyvällä vuoden 2008 paperisella latukartalla. Samalla asiakirjalla laskinta apuna käyttäen on onnistunut myös lenkkien suunnittelu. Ladut ovat kokeneet pientä hienosäätöä viime vuosina, joten oma karttani ei ole ihan ajantasainen. Kartta on myös satojen kilometrien juomavyössä kulkemisesta rispaantunut, joten seuraavalla lomalla voisi olla syytä päivittää latukartta ehkä jopa digitaaliseen malliin.
Ylläksen sivuilta löytyy maksuton latukartta sekä mahdollisuus ladata puhelimeen 10 euron hintainen Ylläksen latupalvelu. Ilmaiskartan ulkoasu on suorastaan surkea, sen avulla suunnistaminen lisää vaikeusastetta turhan paljon. Ylläksen latupalvelun kartta sen sijaan vaikuttaa hyvältä:
Harmi kun ei tullut tänä keväänä kokeiltua, olisin voinut testata miten kartta toimii heikommalla kuuluvuusalueella. Varsinkin tuo latukoneiden sijaintitiedot -toiminto on hyödyllinen. Ylläksen ladut kyllä päivittävät facebook-sivullaan tiuhaan tahtiin latujen hoitoaikatauluja, mutta pari viikkoa sitten 29 kilometriä ajamattomalla ladulla hiihtäneenä olisin valinnut toisen reitin, jos olisin tiennyt ajoaikataulun tarkemmin. Ylläksen ladun tuottama latutietous löytyy myös Twitteristä hieman hämäävästi nimetyltä käyttäjältä Tunturi-Lapin Vesi.
Ehkä tiedätte tunteen, mikä seuraa, jos kilometrien mittaisen nousuosuuden jälkeen tulee pitkä ja ehkä vauhdikaskin lasku. Esimerkiksi Ylläksen Totovaaralle etelästä päin noustessa yhtämittaista ylämäkeä kertyy noin kolme-neljä kilometriä. Totovaaran laelta on komeat näkymät Ylläksen suuntaan, joten on mukava pysähtyä niitä ihailemaan ja ottamaan kuvia. Kun taas lähtee liikkeelle, on alamäkeä edessä nelisen kilometriä. Kun hiihdin tämän osuuden ensimmäisen kerran vuosia sitten, päätin, etten lähde samaan paikkaan enää ilman vaihtopaitaa, -pipoa ja -hanskoja. Kun nousussa irronnut hiki kuivuu pitkässä laskussa, on olo epämukavan kylmä. Minulla varsinkin on taipumusta paleleviin sormiin, joten pitkä lasku on järkevin suorittaa kuivin hanskoin.
Ehkä älyvaatteissa piilee ratkaisu tällaisiin lämpötilan muutoksen aiheuttamiin ongelmiin. Toistaiseksi niillä urheilussa lähinnä mitataan kehon toimintoja, jotka rekisteröityvät esimerkiksi älypuhelimelle (Yle 2014, Digifobia 2015). Ala kuitenkin kehittyy koko ajan, joten miksi ei olisi mahdollista kehittää materiaalia, joka reagoi lämpötilan muutoksiin pitäen kehon lämpötilan koko ajan vakiona. Silloinhan voisi käyttää kaikkina vuodenaikoina samoja vaatteita, miten taloudellista! Mielenkiintoista nähdä, miten teknologia uppoaa vaatteisiin tulevaisuudessa, kaikenlaista on kuitenkin vireillä:
Minä en mielelläni kuuntele urheillessani musiikkia. Kaduilla ja teillä liikkuessa tuntuu, ettei muun liikenteen ääntä kuule tarpeeksi hyvin, jos korvissa soi musiikki. Luonnossa liikkuessa taas en halua minkään häiritsevän luonnon rauhaa ja omia ajatuksiani. Spotifysta kuitenkin löytyi juuri hiihtämiseen räätälöity kokoelma, joka kieltämättä sisältää hiihdon kaltaista tunnelmaltaan rauhallista ja tasarytmistä musiikkia. Tämä toimi hyvin opiskelunkin taustamusiikkina.
Jotta tämä kaikki hiihdon mielekkyyttä lisäävä tekniikka toimisi, täytyy sitä tuottavan laitteen toimia pitkiä aikoja kylmässäkin ilmassa. Vanha iPhoneni simahti viimeistään kolmen tunnin kohdalla, jos olin laittanut SportsTrackerin päälle. Uudempi on tallentanut mukisematta reilun neljän tunninkin lenkit, mutta puhelimen akku saattaa joutua venymään äärirajoille, jos SportsTrackerin lisäksi käytössä on latukartta ja Spotify, ja ulkoliikuntaa harrastetaan pakkasessa useita tunteja. Mutta ehkä jo lähitulevaisuudessa joka vaatteessa on älylaitetasku, jossa puhelin pysyy kuivana ja lämpimänä sekä latautuu samalla.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti